teoksen kieli ja teema
Kirjan kerronta on edistynyttä ja tapahtumat ovat selkeitä. Kieli on kuitenkin hiukan tökeröä johtuen suomentamisesta, eivätkä monet sanaleikit ja sitaatit erotu joukosta alkuperäiseen versioon nähden. Juoni on hyvä ja se kertoo mielipiteitä herättävän tarinan. Dekkariksi erinomainen ja yllättävän laaja muutamaa poikkeusta laskematta. Etenkin henkilöhahmot ja keskustelut on kuvattu juonen kannalta melko hyvin.
Mieleen jäi muutamia tapahtumia. Forsin lukuisat yritykset saada Jamalia puhumaan olivat hämmästyttävästi kuvailtuja. Forsin ja Ainan keskustelut, sekä vierailu itämaisesta kulttuurista kiinnostuneen Avan luona yllättivät jälleen. Gunillan kuolema lopussa loi uuden käsitykseen koko kirjan tapahtumille ja kuitenkin jätti hieman haikean tunnelmaan tapahtumista.
Kirjan teema on pohjimmiltaan rikoksen ja etiikan käsittelyn ohella rasismi, jonka lisäksi ahneus sekä välinpitämättömyys ovat rooleissaan. Myös ihmisten omat tilanteet ja toimintamallit ovat aiheena. Laajasti käsiteltyjä asioita ovatkin pelko ja stereotypiat sekä ihmisten erilaiset kohtalot juonessa. Teemana on myös oikeudenmukaisuus ja erilaiset motiivit.
