Lukeminen oli hiukan pakkopullaa, vaikka siitä usein pidänkin. Kirja oli kuitenkin hyvää vaihtelua ja vieläpä ihan hyväkin. Henkilöt ja juoni pysyvät kasassa, eivätkä rakoile. Lukiessa huomasi, että kirja on kokeneemman kirjailijan tuotantoa, ja juoni rönsyilee useiden hahmojen ja sivujuonien tarinaksi. Monimuotoinen kokonaisuus ja hyvä ulkoasu tekee kirjasta sopivan ja dekkariksi hiukan erilaisesta näkökulmasta esitetyn teoksen.
Kirjassa esiintyy monia erilaisia hahmoja, jotka ovat monista eri kulttuureista. Miljöö on hyvä ja lukuisat yksityiskohdat parantavat lukukokemusta. Forsin matka läpi haastavan tutkimuksen ja haastattelujen läpi on vaikea, mutta lopulta tehty työ palkitaan. Kirjaa on vaikea arvioida mutta se on mielestäni hyvä ja poikkeuksellinen dekkari.
Mieleeni jäi sitaatti: ”Kaikkien kanssa voi puhua.”
Lukukokemuksessa kiinnostavimpia asioita olivat ehdottomasti todenmukaiset kuvaukset ja ulkomaalaistaustaisten ihmisten suhde ruotsalaisiin. Tapahtumat ovat loogisia ja henkilöiden välille koottu palapeli on taidokkaasti kasattu ja mietitty. Kaikkein kiinnostavin asia tietysti lienee päähenkilön tarina. Mielestäni Harald Fors on kirjan kiinnostavin henkilöhahmo, koska hänen tarinansa sopii koko juoneen ja hän kulkee lähes koko matkan mukana. Fors on viisas työssään, mutta melko sulkeutunut sen ulkopuolella. Hän on henkilönä ja persoonana kiinnostava hahmo. Forsin tarina on kokonainen ja kertoo paljon. Se on suuri osa kirjan kokonaisuutta.
Opin uutta lähinnä erilaisesta kirjoitustyylistä. Myös monet henkilöhahmot ja tarinan rakenne olivat hyvin luotuja. Henkilöiden tarinoiden muodostumista paikoilleen oli kiinnostavaa seurata.
Kirjan kerronta on edistynyttä ja tapahtumat ovat selkeitä. Kieli on kuitenkin hiukan tökeröä johtuen suomentamisesta, eivätkä monet sanaleikit ja sitaatit erotu joukosta alkuperäiseen versioon nähden. Juoni on hyvä ja se kertoo mielipiteitä herättävän tarinan. Dekkariksi erinomainen ja yllättävän laaja muutamaa poikkeusta laskematta. Etenkin henkilöhahmot ja keskustelut on kuvattu juonen kannalta melko hyvin.
Mieleen jäi muutamia tapahtumia. Forsin lukuisat yritykset saada Jamalia puhumaan olivat hämmästyttävästi kuvailtuja. Forsin ja Ainan keskustelut, sekä vierailu itämaisesta kulttuurista kiinnostuneen Avan luona yllättivät jälleen. Gunillan kuolema lopussa loi uuden käsitykseen koko kirjan tapahtumille ja kuitenkin jätti hieman haikean tunnelmaan tapahtumista.
Kirjan teema on pohjimmiltaan rikoksen ja etiikan käsittelyn ohella rasismi, jonka lisäksi ahneus sekä välinpitämättömyys ovat rooleissaan. Myös ihmisten omat tilanteet ja toimintamallit ovat aiheena. Laajasti käsiteltyjä asioita ovatkin pelko ja stereotypiat sekä ihmisten erilaiset kohtalot juonessa. Teemana on myös oikeudenmukaisuus ja erilaiset motiivit.
Päähenkilö Harald Fors on vanha ja kokenut rikostutkija, jonka elämän suurin osa-alue on hänen työnsä. Jostakin syystä Fors on lahjakkaana tykästynyt ammattiinsa, mutta häntä ei kiinnosta Örströmin eläköitymisen synnyttämä johtajan paikka vaikka tämä haluaisi pätevimmän alaisen siihen virkaan. Forsin ihmissuhteet ovat kummallisia ja omituisia. Hänellä on suhde toimittaja Annika Bågen kanssa ja tämä herättää muissa poliiseissa kysymyksiä mahdollisten luottamuksellisten työasioiden leviämisen suhteen. Forsin suhde muihin on kuitenkin hyvä, sillä hän on arvostettu ja kokenut urallaan. Hän on työssään ennennäkemättömän hyvä ja taitava. Ahmed Sirrin murha on kuitenkin haastava ja osoittautuu hankalaksi. Sirr oli sotkeutunut huumekauppaan ja hänen kaverinsa Jamal on hiukan arvaamaton ja varovainen tietojensa vuoksi ja tämä tuottaa Forsille päänvaivaa. Myös pieni kilpailu Nylanderin kanssa ja Schybergin osallisuus tutkintaan luo tiiviin tunnelman, johon sekoittuu paikkakunnan kirkon palaminen sekä myös paikallisen nuorten sotkeentuneet asiat. Neljä luciaa ja lukuisia muita henkilöitä on lukuisia.
Tapahtumien kulku etenee Ahmed Sirrin löytymisestä Jamalin ja kymmenien muiden puhuttamiseen ja kuulusteluihin, sekä lopulta johtolankoihin, jotka päätyvät odottamattomaan ratkaisuun. Kirkon palaminen mutkistaa tilanteen selvittämistä. Pappi Ainan ja tämän tytär Ellenin suhde on monimutkainen, mutta Fors ei ilmoita esille nousseita seikkoja pöytäkirjassa, ja Ellen selviää syytteettä äitinsä hoitaman kirkon tuhopoltosta. Lopulta yksi lucioista onkin tekijä ja mysteeri selviää.
Henkilöiden väliset suhteet ovat monimutkaisia ja etenkin rikostutkija Harald Forsin ihmissuhteet Gunillaa ja naisystävä Annika Bågenia kohtaan. Nylanderin röyhkeä asenne ja eläköityvän rikososaston johtaja Örströmin huolet jatkajasta ovat mukava väritys juoneen. Ellenin suhde tämän äitiinsä Ainaan on jopa surullinen tarina. Eikä heidän välejään helpota se, että äiti on pappi. Kirkon polttamisen jälkeen tilanne kuitenkin säilyy ennallaan, ehkä jopa paranee. Kuoppolan ja Forsin menneestä historiasta ei kaikesta huolimattakaan ole apua rikosten selvittämisessä. Karlssonin heitot ja Schybergin flunssa, sekä yli-innokas asenne ovat hilpeitä kevennyksiä.
Pieni ruotsalainen paikkakunta on tapahtumien keskus, jossa erilaiset asunnot sekä pihat ja kaupungin kadut ovat monimuotoisesti kuvailtuja. Pieni kreikkalaisen pitämä katukioski, ostoskeskuksen kahvila ja käytävät, Sirrien koti, poliisilaitos, Ainan koti, sekä Ahmedin löytöpaikka ovat vain pieni osa laajaa kokonaisuutta. Laavu Viklångenin rannalla on lähes täysin hahmoteltavissa, kuten myös poliisitalo ja moni muu tapahtumapaikka.
Kirjassa korostuvat ruotsalaisen yhteiskunnan ongelmat maahanmuuttoa ja kulttuurieroja kohtaan. Rikostutkijat ovat törmänneet suureen haasteeseen joka osoittautuu monimutkaiseksi ihmissuhteiden vyyhdiksi. Pienellä paikkakunnalla ihmiset elävät hyvin erilaisissa olosuhteissa. Mieleen jäi etenkin haastateltavien erilaiset elintavat ja asunnot, joita on kuvailtu rikkaasti adjektiiveja käyttäen. Kirja huokuu ja korostaa eriarvoisuutta, joka on esillä läpi koko tarinan vähätuloisten vanhusten pienistä vaatimattomista asunnoista tilaviin ja hyvin sisustettuihin omakotitaloihin. Poliisien omat elämänkäänteet ja muiden ihmisten suhteet värittävät tapahtumien kulkua. Poliisien yrittäessä luoda järjestystä, ovat eri ihmiset sotkemassa sitä oman etunsa, tai koston vuoksi. Toiset henkilöhahmot karttavat rikollisuutta osan eläessä loputtomassa kierteessä, jossa Ahmed Sirrin murhaan johtaneilla tapahtumilla on keskeinen osa vyyhtiä.
Kirja: Lumi peittää jäljet (2007) Otava
Kirjailija: Mats Wahl (s.1945)
Suomentanut: Nora Schuurman
”Takakannesta varastettua”: Pienen ruotsalaispaikkakunnan metsästä Löytyy 17-vuotiaan Ahmed Sirrin ruumis. Häntä on ammuttu päähän, mutta lumen peittämältä rikospaikalta ei löydy jälkiä tekijästä. Sitten paikkakunnan kirkko syttyy tuleen. Liittyykö tulipalo Ahmedin murhaan? Tutkimukset johdattavat rikostutkija Harald Forsin seudun nuorten keskuuteen.
Tunnettu ruotsalaiskirjailija Mats Wahl on ajan hermolla. Hän kuvaa yhteiskuntamme tunnevammaisuutta: ihmisten välinpitämättömyyttä, vastuun välttelyä, turtuneisuutta, rahan valtaa. Tapahtumapaikka voisi yhtä hyvin olla tämän päivän Suomi.
